torstai 31. tammikuuta 2013

Teijo-tori, tavarahuumaa ja ajatusvirtaa

Olen tässä "vasemmalla kädellä" ollut mukana Teijo-torin toiminnassa ja lupautunut pitämään sille blogia. Teijo-torin sivuilta löytyy tietoa aina tulevan viikon myyjien tuotteista. Koitan kehittää sitä niin, että saataisiin sinne myös lyhyitä esittelyjä itse myyjistä.

Tuo torin blogin pitäminen sisältää tietysti myös taka-ajatuksen eli olen, jälleen kerran, kerännyt yhtä sun toista kierrätettävää. Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun remontin alta tyhjensin kaikkea ylimääräistä ja silti tavaraa tulee lisää koko ajan. Lisäksi ladossa on vielä vaikka kuinka paljon vanhan latokirppiksen "jäämistöä".

Kirppisinnostus lähti tällä kertaa siitä, kun oli pakko myöntää, kuinka lyhyitä päivät ovat. Nyt on aivan turha säilytellä mitään vanhoja palapeleja tai sarjakuvakirjoja, kun niitä ei ehdi lukemaan. Sama pätee sekä astioihin että koriste-esineisiin, ei niistä ehdi käyttämään tai niistä ehdi nauttimaan, joten ei muuta kuin kierrätykseen. Kun iltapäivällä viiden aikaan tulee kotiin töistä, niin ei siinä montaa tuntia "omaa aikaa jää". Tunti tai puolitoista ruoan valmistukseen ja syömiseen, tunti pihalla lampaitten ja koiran kanssa ja siinä sivussa saa ehkä puukorin täytettyä. Tässä vaiheessa kello onkin sitten jo 20 tienoilla eli hiukan siivousta sisällä, tietokoneella hetki ja sitten iltapesulle ja nukkumaan.

Hyvänä puolena tässä alkuvuodesta on ollut se, että itselläni on opetustunteja varsin vähän. Toisaalta nyt jää aikaa kaikelle kehitystyölle, josta harvemmin on hyötyä. Esimerkiksi nyt ehtii päivisin tekemään pihalla töitä ja samalla pohtimaan nuorten opiskeluongelmia. Monta ideaa on jo tullut siitä, miten opiskelijoidemme tilannetta voisi koittaa muuttaa mutta siinä vaiheessa, kun pääsee seuraavan kerran työpaikalla, niin tajuaa, ettei homma toimi. Kun suurimmalla osalla opettajista homma pyörii vanhaan tahtiin, miksi sitä kannattaisii muuttaa? Ei se haittaa, että maailma on ihan eri näköinen, kun silloin kun kukin uransa aloitti, opetusmenetelmät pysyy samoina vaikka maailmanloppu tulisi.

Mitä maailmassa on oikein tapahtunut vai ovat nuoret aina eläneet irrallaan muusta maailmasta? Pelkästään omien tavoitteiden asettaminen tuntuu oleva mahdoton tehtävä. Nuoret eivät edes ymmärrä sitä, että kyseessä on heidän oma elämä. He ovat vain viettämässä aikaa koulussa ja kotona. Vai onko vanhemmilla vanhemmuus hukassa?