maanantai 28. tammikuuta 2013

Karitsoja!

No niin, sieltä ne vihdonkin tulivat (kuvassa ikää noin 4 tuntia). Karitsointi alkoi jo illalla mutta tulosta tuli vasta aamuyöstä, kun autoin uuhta. Tuli isoimmat karitsat kuin koskaan, täytyy muistaa punnita ne 3. päivän ikäisenä. Nyt jännitetään, ketkä kolmesta karitsasta saavat emoltaan maidon ja ketä/ketkä jää tuttipullokaritsoiksi.

Syntyneistä toinen tyttö piti meteliä heti syntymästä. Tänä iltana huutajana oli ryhmän poika ja hän oli myös tänä iltana janoisin. En ole aamuyön jälkeen nähnyt ketään heistä syömässä emon alla, joten nyt hiukan mietityttää kuinka käy. Yleensä karitsat selviävät kuusi tuntia syntymän jälkeen, jos eivät saa emolta maitoa, joten ovat kyllä saaneet mutta katsotaan nyt riittääkö maito jatkossa.

Yleensä minulla on pakastimessa lehmän termimaitoa jemmassa, jotta voin sitä kolmosille tai nelosille antaa. Jos tämän jälkeen tarvitaan lisämaitoa tai emo ei ruoki karitsaa ollenkaan, niin siirryn antamaan aitoa lehmänmaitoa, jonka haen maitotilalta Perniöstä. Sellaisenaan lehmänmaito sisältää liian vähän rasvaa karitsalle, joten lisään siihen kuohukermaa. Haasteena toki on se, että parhaiten tuo syöttäminen toimii, kun sen aloittaa riittävän ajoissa ja ainakin pari ensimmäistä viikkoa saa annettua maitoa parin kolmen tunnin välein. Tosin yleensä yöllä voi pitää kuuden seitsemän tunnin välin eikä päivälläkään haittaa jos yksi syöttöväli on neljä viisituntia. Pääasia on, että maitoa annetaan alussa vähintään 5 - 7 kertaa vuorokaudessa. Parin viikon jälkeen voi kasvattaa määrää ja vähentää syöttömääriä mutta ne tulee toki tehdä sen mukaan mikä karitsan kanssa toimii. Harvemmat syöttövälit voivat aihauttaa sen, että karitsa(t) huutaa maitoa aina ihmisen nähdessään ja tätä tulee välttää, koska huuto jatkuu vielä aikusena.